En halua syödä. Aamulla ja koulussa se ei ole mikään probleema, olen tyytyväisempikin kun korkeintaan salaattia on näkynyt lautasella. MUTTA. Sitten kotona. Silloin tulee ongelmia. Enään ei edes tavallinen ruoka pysy sisällä. Tuntuu että lihoan siitäkin..

Kotona muutenkin on hirmu vaikeaa. Siitä kai tuo syöminen johtuu. 

Pian alkaa muuten hiihtoloma. Lähden kai jo torstaina muualle. Ei siinä muuten mitään, mutta kun joutuu olla yli viikon erossa poikaystävästä. Tiedän, että se vain pahentaa asiaa. On niin paha olla ilman häntä. Menen taas syömään, ja yhä useammin löytäisin itseni oksentamasta. Ja pelkään, että tämä ''kohtalainen masennus'' pahenee..

En kyllä enään ikinä heitä läppää mistään viiltelemisestä tai mistään. Kunpa olisin jo aiemmin tajunnut ettei se, tai mikään muukaan, ole leikin asia. Kuulen jatkuvasti kaikkia pilajuttuja bulimiasta, omat kaveritkin ne sillä aiheella pilailevat. Miten paljon se voikaan satuttaa?

Kunpa olisin ollut viisaampi.