Kuka tuo outo tyttö tuolla peilissä on? Ennen hänellä oli sentään mukava luonne. Nykyään hän on ärtynyt kokoajan, valittaa pienistä, halveksuu muita, arvostelee. Ennen hän sentään edes yritti olla mukava, niillekkin joille muut eivät olleet. Hän oli aidosti iloinen. Hymyili, kun ajatteli tulevaa. Auttoi muita kun joku apua tarvitsi. Hän oli rento. Heitti läppää.

Hän oli.. oma itsensä.

Mutta kun katsoo tarkkaan tätä tyttöä peilissä, hänen silmistään voi lukea paljonkin. Tyttö on yhä sisältä se sama suloinen tyttö mikä oli ennen, mutta liian paksu suojamuuri työntää tätä hyvin syvälle sisimpään. Tytön silmistä myös valuvat monet kyyneleet. Kyyneleet tulevat usein, monta kertaa päiväsä. Ilman kunnollista syytä.

Katson tyttöä pitkään. Jotain tuttua hänessä on.

 Mutta.

 En tunnista häntä, hän on vieras minulle.