jos joku ihmettelee.. ni siirrän tällee näit kuvii koneel takas..

Muutenkin tää päivä mennyt ihan mukavasti, aamulla tein heti vatsalihassarjaliikkeet ja muuta jumppaa. Olin lähössä lenkillekkin mutta äiti ehti kysäsemään alotettaisko siivoomine heti aamusta. Eli siis nyt koko päivän siivonnut (kai siinäkin jtn liikuntaa tulee..)ja syönyt olen vain keittoa. Ja toki kahvia(kofeiinia) juonut jatkuvasti. Olo on paljon pirteämpi, kun ei ole vielä ehtinyt mokata. Illalla sit vielä juoksulenkki ja vatsat.

On mulla asiat joskus osuneet kohdalleen.

Täytyy yrittää vielä kovemmin! Olla syömättä mitään. olen epäonnistunut ihmisenä. ja olen epäonnistunut omassa luomuksessani. epäonnistunut siinä mihin pyrin jatkuvasti. epäonnistunut niin helpossa asiassa kuin laihduttaminen. jos en edes sitä osaa, niin miten osaan elämää?


Tässä elämä on: oma, kallis, ja tarpeeton. Joki joutava laineillaan mua lastuna vie mukanaan, ja ensin mä vapisin aaltojen alla. Opin olemaan antautumalla. Pohjallakaan ei yksinään olla: alakulo on seurana haikeuden

Kaiken tän muun paskan keskellä. Poikaystäväni kännykkä on ollut kiinni jo yli 2 päivää. Yritin soittaa sen pikkubroidille, mutta silläkin sama juttu. Kai kummallakin loppunut akku, ja jossain lomilla on niin ei oo saanu ladattuu. Tuun hulluks. Karsee olo. Itkettää, mutta itku ei tule. Ruoka kuvottaa, silti syön. Haluan liikkua, kuitenkin jumitan koneella.

(PMMP-tässä elämä on)

I am stronger
Here I go on my own
I don't need nobody
Better off alone
Here I go on my own
I don't need nobody, not anybody
Here I go
Here I go

Stronger than yesterday
It's nothin' but my way
My loneliness ain't killin' me no more

(Britney Spears-Stronger)

Tää homma ahdistaa
En uskalla katsoa huomiseen
Taivas kaatuu niskaan
Luu tunkee sydämeen
Mieltä kaivertaa
Ottaa päähän pikkuisen
Ihan miten vaan
Tää tappaa ihmisen

(Apulanta-ahdistaa)

Nyt oon niin yksin yksin
Yksin tässä maailmassa
Jossa yksinäisten on niin vaikee olla
Mä tahdon kauas kauas pois
Kauas kauas jonnekin
Olla kanssas kahdestaan

(Apulanta-itkeväthän enkelitkin)

Ikävä. Sattuu.

Eilen piti sitten sanoa heipat kullalle. En ois yhtään halunnu lähteä hänen luotansa pois. :( En näe häntä 1½ viikkoon. ikävä tulee. liian kova ikävä. tuli ikävä jo ennen kun olin edes ehtiny lähteä.Voi hitto kuinka haluankaan hänen luokseen! <3 I really love him.

Kotona muutenkin on hirmu vaikeaa. Siitä kai tuo syöminen johtuu. 

Pian alkaa muuten hiihtoloma. Lähden kai jo torstaina muualle. Ei siinä muuten mitään, mutta kun joutuu olla yli viikon erossa poikaystävästä. Tiedän, että se vain pahentaa asiaa. On niin paha olla ilman häntä. Menen taas syömään, ja yhä useammin löytäisin itseni oksentamasta. Ja pelkään, että tämä ''kohtalainen masennus'' pahenee..

En kyllä enään ikinä heitä läppää mistään viiltelemisestä tai mistään. Kunpa olisin jo aiemmin tajunnut ettei se, tai mikään muukaan, ole leikin asia. Kuulen jatkuvasti kaikkia pilajuttuja bulimiasta, omat kaveritkin ne sillä aiheella pilailevat. Miten paljon se voikaan satuttaa?

Kunpa olisin ollut viisaampi.

Kuka tuo outo tyttö tuolla peilissä on? Ennen hänellä oli sentään mukava luonne. Nykyään hän on ärtynyt kokoajan, valittaa pienistä, halveksuu muita, arvostelee. Ennen hän sentään edes yritti olla mukava, niillekkin joille muut eivät olleet. Hän oli aidosti iloinen. Hymyili, kun ajatteli tulevaa. Auttoi muita kun joku apua tarvitsi. Hän oli rento. Heitti läppää.

Hän oli.. oma itsensä.

Mutta kun katsoo tarkkaan tätä tyttöä peilissä, hänen silmistään voi lukea paljonkin. Tyttö on yhä sisältä se sama suloinen tyttö mikä oli ennen, mutta liian paksu suojamuuri työntää tätä hyvin syvälle sisimpään. Tytön silmistä myös valuvat monet kyyneleet. Kyyneleet tulevat usein, monta kertaa päiväsä. Ilman kunnollista syytä.

Katson tyttöä pitkään. Jotain tuttua hänessä on.

 Mutta.

 En tunnista häntä, hän on vieras minulle.